0183. Nyt mennään, eikä meinata

Moi! Mentiin joskus 10 jälkeen tallille. Kävin hakemassa heti Tuiman tarhasta käytävälle ja jossa sitten aluks harjasin sen, putsasin kaviot ja varustin. Talutin sen pihalle ja kiipesin selkään ja lähdettiin köpöttelemään pihatietä. Päätin mennä katsomaan, jospa yhdeltä ihanalta tieltä olisi raivattu risuja pois, mutta tosiaankaan niitä ei oltu viety pois sieltä. Lähin siis Tuiman kanssa maastoon, ilman Vilkkua, jotta se nyt oppisi kulkemaan yksin. Siinä ei sitten mennyt edes kauaa, kun ensimmäinen auto tuli ja se oli vielä ensimmäinen auto, joka tuli vastaan, silleen että Tuima on yksinään, joten jännitti hieman miten se menisi, mutta se meni älyhyvin, vähän Tuima jännitty, mut muuten se meni tosi hyvin<33.

Käännyttiin sitten hiekkatielle, johon Tuima aluksi innostui ja lähti korvat hörössä eteenpäin, mutta kun se huomasi, että oli tulossa iso mäki, niin se rentoutui ja käveli rauhassa :). Kun päästiin niitten risujen yli, niit on siis pitkän matkaa siinä, enkä tiiä miks, mut ei ne nyt tunnu haittaava meijä menoa :D.  Seuraavalla suoralla nostin ravin ja ravattiin rennosti menemään. Yhden mäen päällä siirsin käyntiin ja käveltiin loppuun, toi lenkki loppuu sellaseen umpikujaan, joten kun lähetti takasipäi Tuima lähtikin vähän kovempaa, mutta pysy koko aika kuulolla.

Kun päästiin samalle suoralle, missä jo ravattiin nostin uudelleen ja nyt täytyi tosiaan pitää se kunnolla, ettei se lähtis mihinkää kiitolaukkaa. Se meni ihan superisti, vaikka välillä se olis innostunu lähtemään, mutta meni ravissa tosi pyöreenä. Siirsin käyntiin, kun ne risut tuli, ettei tulis hirveesti vahinkoa ja muutenkin.
Lupasin Tuimalle, koska se oli menny tosi kiltisti koko matkan, että laukataan meno matkalla olleeseen ylämäkeen, joten ratsastin Tuiman alas ekaksi ja alhaalla sitten nostin laukan, mutta se ei ollut kauaa hyvä idea..

Tottakaihan Tuima innostu liikaa ja siinä sitten mentiin ihan kunnolla, että vesi valu silmistä, kun vauhti oli niin kova xD. No mäenyläpuolella jatkettiin entistä kovempaa, mutta sain onneks pysäytettya sen ennen niitä risuja.. Ratsastin sen sitten yhdelle pienelle polulle hyppäsin alas selästä ja varmistin samalla, ettei Tuimalle olis sattunnu mitään ja totta vieköön ihan kiva haava, mistä valu verta. Talutin sen sitten äkkiä niitten risujen yli ja tarkistin tilannetta tarkemmin. Se oli takasella osunu etuseen, ku laukattii. Noh päätin hypätä selkään ja lähtee ratsastamaan tallille. Tuima oli aika innostunu ja sai taas vaihteeks iha kunnol pidätellä sitä, varsinki ku en uskalanu mennä tielle ennen, kuin kaks autoo oli menny.

Sitten, ku autot oli menny lähettii tielle, jossa Tuima sitten sekos pari kertaa iha kunnol, se pomppi ja yritti päästä ravamaan, mutta koskaan se ei onistunu. Kerran, kun käänsin sen ympäri, koska se pomppi, niin huomasin, ku haavast oli valunu verta siihen tielle, joten päätin, että nyt mennään kunnolla kotiin, ettei enää yhtää sattuis mitää, nii khyll se sitte osas mennä rauhallisemmin ja päästii elos tallille. Tallilla äiti puhisti Tuiman haavan ja heitettiin sille loimi päälle, koska toine oli iha hikine. Vein sen sitte ulos :).