0114. Ekat sänkkäri käynnit

Moro! Käveltiin tänään maastossa ensimmäiset sänkipelto kävelyt ja oli taas pitkästä aikaa ihana kuulla, sitä rahisevaa ääntä :). Mentiin tallille siinä, joskus puoli 19 jälkeen. Hevoset tulivat vastaan ja Tuima pysähtyi nähdessään minun tulevan riimun kanssa. Otin sen kiinni ja vein käytävälle ja otin Tuimalta sen ihottumaloimen. Jätin Tuiman irti käytävälle, sillä oli heinää siinää turvan edessä ja Vilkku seisoi oven edessä, joten se ei kauas edes lähde.  Harjasin ekaksi piikkisualla ja sitten viimeistelin pölyharjalla. Mulla oli ihan vaan lökärit, joilla oli taas pitkästä aikaa ihana ratsastaa ♥.  Vaihettiin satulahuovaksi sellainen viininpunainen, koska unohin kotiin yhen keltasen huova, mikä oli tarkotus viedä sille. No satula ja suitset ja lähin jo aikasemmin pihalle, kun Vilkku ja äiti, kun en jaksannut odottaa. Kiersin pihalla pikku lenki, jolloin tää kaksikkokin ilmaantu paikalle :D. Odotin, että äti pääse Vilkun selkään ja lähettiin Tuiman kanssa ekana. Normaalisti, kun Tuima saa käveellä edellä se voi pahimmassa tapauksessa lähtee käsistä, mutta tänään se kulki aivan kiltisti ilman mitään kiirettä...
Käveltiin sänkkärin poikki ja mentiin takasin hetkeksi kävelemään pikitietä, josta käännyimme Aarinkaisten tielle ja sieltä seuraavasta y-risteyksestä Tuima sai luvan valia suunnan ja valitsi vasemman. Hetken päästä Tuima alkoi näkemään pusikossa pikku mörjä, mutta kulki edelleen tosi nätisti ja hetkessä sekin asia oli unohdettu :D. Seuraavassa y-risteyksessä Tuima halusi mennä vasempaan, mutta äätin, että nyt mennään oikeaan, no kauaa ei päästy menemään, sitä tietä, kun joku oli kaatanu kuusen keskelle tietä!?!
No jatkettiin hetken pellavapellon reunaa, jos jostain olisi päässyt, mutta emme viitsineet ruveta ojien ylikään hyppimään. Palasimme hetken päästä takaisin hiekkatielle ja lähdimme hieman ihmetellen takaisin tallillepäin.
      Tuima kulki edelleen kivasti, mutta nyt oli Tuimalla kiirempi kotiin, mutta pysyi koko matkan tosi hyvin käsissä, toisin kun viimeksi, kun menin sillä ekana maastossa. Jossain kohdissa Tuima otti isompia askelia, mutta ei ollut mitenkään lähtemässä, vaikka väähn hössötti :D.  No loppusuoralla hiekkatiellä Tuima näki pikitiellä ihkmisen ja kaksi koiraa, joten siitähän se vasta riemastu. Jähmetty paikoilleen hetkeksi ja kulki pää niin korkeella, kun vaan sai :D. Kun päästiin takasin pikitielle ja sitä oltiin menty vähän aikaan, niin menimme vielä kävelemään sänkkärille, jossa annoin Tuimalle vielä puolipitkät ohjat.
Ja sitten pitkät ohjat, kun pääsimme pihatien alas :). Oon ihan sairaan super tyytyväinen Tuimaan ♥♥♥...
Ja jos vaikka ennen viikonloppua pääsisi sänkkärille ratsastaan paremmin, jos saadaan toi meijän vieressä oleva pelto :) sitä odotellessa 
MoiMoi!

Vanha kuva, mut Tuima ♥♥