Olen koko illan miettinyt mitä tekisin Tuimalla... Ja tallilla pääsin siihen tulokseen, että haluan maastoon, mutta äiti ei suostunut lähtemään, joten meidän piti mennä ala sänkkärillä käyntiä, mutta päätin "hypätä" yhestä kohdasta yli ja mennä kävelemään Tuiman kanssa metsään. Ja se ei ole minun kanssa mennyt KOSKAAN kahdestaan maastoon tai ne pikku metsälenkit, mut nyt oltiin lähellä autotietä.
Eli mentiin yhdelle metsäpolulle, mistä pääsee kivan lenkin, mutta yhdessä kohdassa, joku oli kaatanut risuja, niin paljon tielle, ettei edes Tuima päässyt niiden yli menemään :(. Tai siis olisi, mutta varmaan olisi loukannut pahasti itsensä, joten käännyimme hetken rämmimisen jälkeen takaisin kotiinpäin. Arvasin heti, että kun lähdetään kotiinpäin Tuima haluaa mennä kiireesti, joten keräsin ohjat ja leikin muutamia kertoja sormilla, että saan Tuiman rauhotettua ja se olikin hyvin helppoa. Kun pääsimme metsästä takaisin tielle, menimme vielä hetken tietä toiseen suuntaan, että pääsemme vielä pellolle uudelleen. Tuima palasi normaaliksi ja kävellä löntysti tyyneesti eteenpäin. Käännyimme pellolle ja kävelimme sen pellon ympäri ja lähdimme tallille.
Totesin, että alan nyt käymään Tuimalla tuollaisia lyhyitä maastolenkkejä yksin, että saan sen siinä kulkemaan hyvin, niin se kulkee sitten pidemmilläkin hyvin yksin. Tuima kyllä osaa, jos vaan haluaa :D.
 |
| Vanha kuva, mutta talvea 2013 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti